SDP:n puoli-ilmainen joukkoliikenne Turkuun – laskelmat

Puoli-ilmainen joukkoliikenne tarkoittaa tässä mallia, jossa matkustaja maksaa noin puolet nykyisestä lipun hinnasta ja julkinen valta kattaa jäljelle jäävän osuuden. Turussa ratkaisu koskisi Föli-alueen busseja ja mahdollisesti muita joukkoliikenteen palveluja. Tavoitteena olisi tehdä päivittäisestä liikkumisesta edullisempaa, vähentää autoriippuvuutta ja vahvistaa eri kaupunginosien yhteyksiä.

Hinnan alentaminen on ennen kaikkea sosiaalinen ja taloudellinen päätös. Se vaikuttaa opiskelijoiden, lapsiperheiden, pienituloisten, eläkeläisten ja työssäkäyvien arkeen eri tavoin. Samalla tarvitaan laskelma siitä, kuinka paljon lipputuloja menetetään, kuinka moni uusi matkustaja syntyy hinnan laskun seurauksena ja millä tavalla palvelutaso pidetään riittävänä.

Turussa joukkoliikenteen rahoitusta kannattaa tarkastella osana kaupungin kokonaisuutta. Edullisemmat liput voivat pienentää liikkumisen kustannuksia, parantaa saavutettavuutta ja tukea keskustan sekä lähiöiden elinvoimaa. Taloudellisesti kestävä malli tarvitsee kuitenkin avoimet oletukset, vaiheittaisen toteutuksen ja seurannan, jonka perusteella rahoitusta voidaan tarkistaa.

Mitä puoli-ilmainen joukkoliikenne tarkoittaa

Käytännössä puoli-ilmainen joukkoliikenne voisi tarkoittaa 50 prosentin alennusta tavallisiin kertalippuihin, kausilippuihin ja mahdollisesti arvolippuihin. Kaikkien tuotteiden ei tarvitse olla samanlaisia. Kausilippujen hinnan lasku hyödyttäisi säännöllisiä käyttäjiä, kun taas kertalippujen alennus voisi houkutella satunnaisia matkustajia pois auton ratista.

Esimerkkilaskelmassa oletetaan, että aikuisen 30 päivän kausilippu maksaa 60 euroa ja kertalippu 3 euroa. Puolitetussa mallissa hinnat olisivat vastaavasti 30 euroa ja 1,50 euroa. Todelliset Föli-hinnat, alennusryhmät ja lipputuotteiden ehdot on tarkistettava ennen päätöksentekoa, sillä hinnasto ja palvelurakenne voivat muuttua.

Kaikille matkustajille yhtenäinen 50 prosentin alennus olisi selkeä, mutta se ei välttämättä ole tehokkain tapa käyttää julkista rahaa. Opiskelijoilla, lapsilla ja muilla ryhmillä voi jo olla nykyisin alennuksia. Siksi vaihtoehtona on porrastettu malli, jossa suurin tuki suunnataan pienituloisille ja säännöllisesti matkustaville, mutta peruslippujen hinta laskee kaikilla.

Kustannus syntyy menetetyistä lipputuloista

Kaupungin näkökulmasta keskeinen laskettava asia ei ole alennuksen nimellisarvo vaan todellinen nettokustannus. Jos matkustaja maksaa aiemmin 60 euroa ja jatkossa 30 euroa, menetys on 30 euroa vain silloin, kun käyttäjä olisi ostanut lipun joka tapauksessa. Hinnan lasku voi kuitenkin lisätä matkustamista, jolloin osa tulomenetyksestä palautuu uusina lippuostoina.

Jos esimerkiksi 10 000 henkilöä käyttää kuukausilippua koko vuoden ajan, 30 euron hinnanalennus merkitsee 3,6 miljoonan euron vuotuista bruttomenetystä. Kun käyttäjämäärä olisi 20 000, sama laskelma kasvaisi 7,2 miljoonaan euroon. Näihin summiin vaikuttavat opiskelijoiden ja lasten hinnat, kausilippujen todellinen hinta sekä se, kuinka moni käyttäjä siirtyy nykyisestä kalliimmasta tuotteesta halvempaan.

Kertamatkoissa laskelma voidaan tehdä matkamäärän perusteella. Jos vuodessa myydään viisi miljoonaa täysihintaista kertamatkaa ja jokaisen hinnasta alennetaan 1,50 euroa, bruttovaikutus on 7,5 miljoonaa euroa. Jos hinnanlasku kasvattaa matkojen määrää esimerkiksi 15 prosenttia, uusia matkoja syntyy 750 000. Niistä saatava lipputulo pienentää kustannusta, mutta ei poista sitä kokonaan.

Tämän vuoksi budjettiin tarvitaan vaihteluväli eikä yhtä näennäisen tarkkaa lukua. Varovainen arvio voisi olla esimerkiksi 5–8 miljoonaa euroa vuodessa, jos alennus koskee laajasti kausi- ja kertalippuja. Laajempi käyttö, parempi palvelutaso tai hintojen täydellinen puolittaminen voi nostaa kustannuksen yli kymmenen miljoonan euron.

Vaikutus kotitalouksien arkeen

Säännöllisesti bussilla kulkevalle opiskelijalle tai työntekijälle 30 euron kuukausittainen säästö tarkoittaisi 360 euroa vuodessa. Kahden aikuisen taloudessa säästö olisi 720 euroa, jos molemmat käyttävät täysihintaista kausilippua. Lapsiperheessä vaikutus voisi olla vielä suurempi, jos useampi perheenjäsen matkustaa kouluun, harrastuksiin ja asioille joukkoliikenteellä.

Kertamatkojen kohdalla säästö kertyy eri tavalla. Henkilö, joka tekee 40 matkaa kuukaudessa, maksaisi 60 euroa aiemman 120 euron sijaan, jos jokainen matka hinnoitellaan kolmen euron asemesta 1,50 euroon. Vuositason säästö olisi 720 euroa. Kausilippu voisi kuitenkin olla käyttäjälle edullisempi ja kaupungille ennakoitavampi, joten hinnoittelun on ohjattava matkustajia tarkoituksenmukaisiin tuotteisiin.

Edullisempi joukkoliikenne helpottaa myös tilanteita, joissa auton omistaminen ei ole mahdollista tai järkevää. Nuori voi päästä työharjoitteluun, harrastukseen tai opiskelupaikkaan ilman vanhemman kyytiä. Ikääntyvä henkilö voi säilyttää itsenäisyytensä pidempään, ja pienituloiselle bussimatka ei kilpaile yhtä jyrkästi ruoan, lääkkeiden tai asumismenojen kanssa.

Säästö ei jakaudu automaattisesti tasan. Jos linjoja kulkee harvoin tai vaihtoyhteydet ovat epäluotettavia, hinnanalennus auttaa eniten niitä, jotka asuvat jo valmiiksi hyvien yhteyksien varrella. Siksi lipputuen rinnalla on arvioitava reittien kattavuutta, ilta- ja viikonloppuvuoroja sekä esteettömyyttä.

Rahoitus ja kaupungin päätösvalta

Turun kaupungin kannattaa erottaa toisistaan lipputuki, liikennöinnin kustannukset ja mahdolliset investoinnit. Lipputuki korvaa liikenteen järjestäjälle alennuksesta syntyvää tulovajetta. Liikennöinnin kustannukset taas syntyvät kuljettajista, kalustosta, energiasta, huollosta ja liikenteen valvonnasta riippumatta siitä, kuinka paljon matkustaja maksaa lipustaan.

Yksi rahoitusmalli olisi varata alennukseen vuosittainen määräraha ja asettaa sille enimmäistaso. Jos käyttäjämäärä kasvaa odotettua nopeammin, kaupunki voisi tarkistaa alennuksen laajuutta seuraavassa talousarviossa. Toinen vaihtoehto olisi kaksivuotinen kokeilu, jonka aikana seurataan matkustajamääriä, lipputuloja, asiakastyytyväisyyttä ja liikenteen täsmällisyyttä.

Rahoitusta voidaan etsiä myös liikenteen ulkopuolelta, mutta perustelujen on oltava läpinäkyviä. Joukkoliikenne vähentää ruuhkia, pysäköintipainetta ja liikenteen päästöjä, joten osa hyödyistä näkyy kaupungin muissa menoissa. Samalla palvelujen, opetuksen, sosiaalipalvelujen ja asumisen rahoitusta ei pidä heikentää ilman avointa vaikutusarviointia.

SDP Turun toiminnan arvoissa korostuvat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja arjen turvallisuus, jotka näkyvät myös toiminnan kuvauksessa. Näiden periaatteiden perusteella joukkoliikenteen hinnan on oltava kohtuullinen, mutta päätöksen on samalla vahvistettava palvelun laatua ja kaikkien kaupunginosien yhdenvertaista saavutettavuutta.

Kysynnän kasvu muuttaa laskelmaa

Hinnan puolittaminen ei tarkoita, että matkustaminen kaksinkertaistuisi. Joukkoliikenteen kysyntä riippuu yhteyksien nopeudesta, vuorovälistä, säästä, pysäköinnin hinnasta, etäisyyksistä ja elämäntilanteesta. Moni käyttää bussia jo nyt, joten heidän kohdallaan alennus pienentää kustannuksia ilman uutta matkaa.

Osa autoilijoista voi siirtyä bussiin, jos hinta laskee riittävästi ja yhteys toimii. Vaikutus on suurin työmatkoilla, opiskelumatkoilla ja keskustaan suuntautuvilla matkoilla, joilla pysäköinti on kallista tai tilaa on vähän. Jos uusia matkoja syntyy paljon, kaupunki voi saada lipputulojen lisäksi hyötyjä päästöjen ja ruuhkien vähenemisestä.

Kysyntä kasvaa vain, jos kapasiteetti kestää sen. Täydet bussit, liian harvat vuorot tai heikot vaihtoyhteydet voivat heikentää kokemusta nopeasti. Lippujen hinnan alentamisen yhteydessä on siksi varattava rahaa ruuhkavuoroihin, kaluston lisäämiseen ja matkustajainformaation parantamiseen.

Laskelmaa kannattaa päivittää kolmella skenaariolla. Perusmallissa matkustajamäärä kasvaa maltillisesti, vahvassa kasvussa alennus houkuttelee runsaasti uusia käyttäjiä ja varovaisessa mallissa suurin osa matkustajista on nykyisiä asiakkaita. Näin päätöksentekijät näkevät sekä taloudellisen riskin että mahdollisen yhteiskunnallisen hyödyn.

Malli, jota voidaan seurata avoimesti

Käytännöllinen etenemistapa on aloittaa rajatulla kokeilulla ja määritellä mittarit etukäteen. Kokeilu voisi koskea kaikkia asukkaita tai ensin tiettyjä lipputuotteita, kuten 30 päivän kausilippua. Rajaus helpottaa kustannusten hallintaa, mutta sen on oltava sosiaalisesti perusteltu eikä se saa jättää satunnaisia ja pienituloisia matkustajia kokonaan tuen ulkopuolelle.

Seurannassa on yhdistettävä talous, palvelu ja yhdenvertaisuus. Pelkkä matkustajamäärä ei kerro, hyödyttääkö ratkaisu niitä, joille liikkumisen hinta on suurin este. Kaupungin tulisi julkaista säännöllisesti tiedot kustannuksista, käyttäjämääristä, linjakohtaisista muutoksista ja siitä, miten eri väestöryhmät käyttävät lippuja.

Kokeilun suunnittelussa huomioitavat asiat:

• lipputulojen muutos ja kaupungin nettomeno
• matkustajamäärät linjoittain ja vuorokaudenajoittain
• vaikutus pienituloisiin, nuoriin ja ikääntyviin
• bussien kapasiteetti, täsmällisyys ja asiakastyytyväisyys

Päätöksenteon tueksi tarvitaan myös asukkaiden kokemuksia. Paikalliset tilaisuudet ja keskustelut voivat tuoda esiin yhteyksiä, joita tilastot eivät paljasta, kuten myöhäiset työvuorot, harrastusmatkat tai vaikeat vaihdot. SDP Turun tulevista keskusteluista ja tapahtumista saa tietoa tapahtumakalenterista, ja yhteydenottoja voi tehdä yhteystietojen kautta.

Keskusteluun sopivia tavoitteita ovat:

• puolta pienempi peruslipun hinta vaiheittain
• toimiva palvelutaso myös keskustan ulkopuolella
• julkiset ja ymmärrettävät kustannuslaskelmat
• vuosittainen arvio vaikutuksista ja rahoituksesta

Puoli-ilmainen joukkoliikenne Turussa on mahdollinen poliittinen tavoite, mutta sen onnistuminen riippuu toteutuksesta. Selkeä 50 prosentin alennus voi tuoda kotitalouksille merkittäviä säästöjä ja tehdä kaupungista saavutettavamman. Samalla vuosittainen rahoitustarve voi nousta useisiin miljooniin euroihin, joten päätös on sidottava liikenteen kapasiteettiin ja kaupungin talouden kokonaisuuteen.

SDP Turun tavoitteena voi olla malli, jossa edullinen lippu yhdistyy laadukkaisiin yhteyksiin, oikeudenmukaiseen kohdentamiseen ja avoimeen seurantaan. Osallistu keskusteluun, tuo esiin oman alueesi liikkumisen tarpeet ja rakenna yhdessä politiikkaa, jossa jokaisella turkulaisella on mahdollisuus päästä työhön, kouluun, palveluihin ja yhteisöihin kohtuullisin kustannuksin.