Turun työllisyysalueen perustaminen avaa ovia, mutta vaatii vastuuta

Turun työllisyysalueen perustaminen muuttaa tapaa, jolla työnhakijat, työnantajat ja kunnat kohtaavat toisensa. Vuoden 2025 alussa työvoimapalvelut siirtyivät valtiolta kuntien vastuulle, ja Turun muodostama työllisyysalue kokoaa palveluja usean lähikunnan yhteiseen kokonaisuuteen. Uudistus on yksi suurimmista muutoksista suomalaisessa työllisyyspolitiikassa vuosikymmeniin.

Kunnille siirtyy päätösvaltaa, mutta samalla myös vastuu palvelujen toimivuudesta, taloudesta ja yhdenvertaisuudesta. Työllisyys ei synny pelkillä verkkopalveluilla tai yksittäisillä kursseilla. Se liittyy koulutukseen, asumiseen, liikenteeseen, terveyteen, lasten palveluihin ja siihen, kokeeko ihminen olevansa tervetullut osaksi yhteiskuntaa.

Turun ja ympäröivien kuntien on siksi rakennettava työllisyyspalveluista kokonaisuus, joka tunnistaa erilaiset elämäntilanteet. Tavoitteena pitää olla nopea pääsy tukeen, sujuva yhteistyö työnantajien kanssa ja sellainen arjen turvallisuus, jossa jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus löytää paikkansa työelämässä.

Kuntien uusi vastuu muuttaa päätöksentekoa

Työvoimapalvelujen siirtyminen kunnille tuo palvelut lähemmäs asukkaita. Kunnat tuntevat omat alueensa, väestörakenteensa ja yrityskantansa paremmin kuin valtakunnallinen hallinto. Turussa voidaan tarkastella työllisyyttä yhdessä kaupunkikehityksen, koulutuksen, maahanmuuttopalvelujen ja hyvinvoinnin kanssa. Tämä mahdollistaa päätökset, jotka perustuvat paikallisiin tarpeisiin eivätkä vain yleisiin tilastoihin.

Turun työllisyysalueeseen kuuluu Turun lisäksi lähikuntia, joiden tilanteet poikkeavat toisistaan. Kaupunkikeskustan palvelualat, teollisuuspaikkakuntien rekrytointitarpeet ja pienempien kuntien kulkuyhteydet muodostavat erilaisia kokonaisuuksia. Yhteinen organisaatio voi yhdistää voimavaroja, mutta sen on vältettävä mallia, jossa kaikki palvelut keskitetään Turkuun ja muiden kuntien asukkaat jäävät etäälle.

Kuntien vastuulla oleva palvelurakenne tarvitsee selkeät tavoitteet ja avoimen seurannan. On tiedettävä, kuinka nopeasti yhteydenottoihin vastataan, kuinka moni pääsee koulutukseen tai työhön ja miten eri ryhmät palveluissa pärjäävät. Mittareissa ei saa painottaa vain työttömyysjaksojen lyhenemistä, sillä yksittäinen nopea sijoittuminen ei kerro palvelun laadusta, työpaikan kestävyydestä tai ihmisen hyvinvoinnista.

Parempi palvelu voi syntyä läheltä

Uudistuksen suurin mahdollisuus liittyy palvelujen yhteensovittamiseen. Työnhakija ei yleensä tarvitse vain yhtä asiaa, vaan apua voi tarvitaan samaan aikaan osaamisen päivittämiseen, terveyteen, toimeentuloon, lastenhoitoon tai suomen kielen opiskeluun. Kun kunnan eri toimijat työskentelevät yhdessä, asiakkaan ei pitäisi joutua kertomaan elämäntilannettaan uudelleen jokaisessa palvelupisteessä.

Nuorille on tarjottava matalan kynnyksen tukea ennen kuin työttömyys pitkittyy. Oppilaitosten, nuorisopalvelujen, Ohjaamon, terveydenhuollon ja työnantajien yhteistyö voi auttaa tunnistamaan tilanteet, joissa opintopolku katkeaa tai ensimmäinen työpaikka jää löytymättä. Erityisesti ilman tutkintoa olevat nuoret tarvitsevat rinnalleen ihmisen, joka auttaa suunnitelman tekemisessä ja pitää yhteyttä myös silloin, kun elämässä tapahtuu takaiskuja.

Työn vastaanottamisen pitää olla mahdollista riippumatta siitä, missä ihminen asuu. Joukkoliikenne on tässä olennainen työllisyyspoliittinen kysymys, ei vain liikennesuunnittelua. Turun liikenneverkon kehittämistä koskevassa joukkoliikenteen keskustelussa on kyse myös siitä, pääsevätkö opiskelijat, työntekijät ja työnhakijat sujuvasti työpaikoille eri puolilta kaupunkiseutua. Vuorojen, vaihtojen ja lippujen hinnan on vastattava työelämän todellisia aikatauluja.

Osaaminen ja yritysten tarpeet samaan suuntaan

Varsinais-Suomessa on paljon kasvualoja, mutta työnantajien ja työnhakijoiden kohtaanto ei ratkea itsestään. Työvoimapulaa esiintyy esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa, teknologiateollisuudessa, logistiikassa ja ravintola-alalla. Samalla alueella on ihmisiä, joiden osaaminen ei vastaa avoimien työpaikkojen vaatimuksia tai joiden aiempi kokemus jää tunnistamatta.

Työllisyysalueen tehtävänä on vahvistaa koulutuksen ja työelämän yhteyttä. Lyhyet täsmäkoulutukset, oppisopimukset, palkkatuettu työ ja työpaikoilla tapahtuva perehdytys voivat avata väyliä, joita pelkkä hakemusten lähettäminen ei avaa. Työnantajille pitää tarjota tukea myös silloin, kun rekrytoitava henkilö tarvitsee kielitukea, työkyvyn mukautuksia tai tavallista pidemmän perehdytysjakson.

Työllisyys ei kuitenkaan saa tarkoittaa mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoilla. Kunnan hankinnoissa ja yhteistyössä yritysten kanssa voidaan edistää palkkatasoa, työehtojen noudattamista ja syrjimätöntä rekrytointia. Työllisyyspalvelujen onnistumista pitää arvioida sen perusteella, syntyykö ihmisille vakaita työuria ja mahdollisuuksia kehittyä, ei vain sen mukaan, kuinka monta henkilöä siirretään nopeasti pois palvelujen piiristä.

Myös yrittäjyyden tuki kuuluu kokonaisuuteen. Pienyrittäjät tarvitsevat neuvontaa, rahoitusosaamista ja tietoa työnantajavelvoitteista. Kaupunkiseudun elinvoima vahvistuu, kun uudet yritykset voivat kasvaa vastuullisesti ja kun työllistämisen kynnystä madalletaan ilman, että työntekijän turva heikkenee.

Yhdenvertaisuus ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Palvelujen siirtyminen paikalliselle tasolle voi vähentää välimatkaa hallintoon, mutta se voi myös synnyttää eroja kuntien välillä. Asukkaan oikeus laadukkaaseen neuvontaan ei saa riippua postinumerosta, kielitaidosta, digitaidoista tai siitä, osaako hän itse vaatia oikeaa palvelua. Tarvitaan sekä sähköisiä kanavia että puhelin- ja lähivastaanottoja.

Maahan muuttaneiden työllistymistä edistetään parhaiten yhdistämällä kieliopetus, ammatillinen koulutus ja työharjoittelu tarkoituksenmukaiseksi poluksi. Terveydelliset rajoitteet, vammaisuus, ikä tai perhetilanne eivät saa johtaa siihen, että ihminen putoaa palvelujen väliin. Myös sukupuolittuneita koulutus- ja ammattialoja on uskallettava purkaa, jotta kaikilla on todellinen mahdollisuus valita oma suuntansa.

Työllisyyden ja köyhyyden yhteys on otettava vakavasti. Kun tulot eivät riitä ruokaan, asumiseen tai lääkkeisiin, työnhaku vaikeutuu. Siksi työllisyyspalvelujen rinnalla tarvitaan toimivaa sosiaaliturvaa ja matalan kynnyksen apua. Turun ruoka-avun vahvistaminen on osa tätä kokonaisuutta: ihmisellä on paremmat mahdollisuudet keskittyä koulutukseen ja työnhakuun, kun perustarpeet eivät jää jatkuvasti ratkaisematta.

Myös digitaalisen asioinnin rinnalla tarvitaan arjen ohjausta. Pankki- ja viranomaispalvelujen käyttö, verkkohakemukset ja ajanvaraukset voivat olla vaikeita, jos välineet tai taidot puuttuvat. Talousneuvonnassa on huomioitava myös rahapelaamisen haitat ja digitaaliset pelipalvelut, joiden nopeita kotiutuksia koskeva keskustelu, kuten rahapelaamisen uudet muodot, kertoo kulutuksen ja taloudellisen haavoittuvuuden muuttuvasta ympäristöstä. Työkykyä vahvistava palvelu ei voi sivuuttaa ihmisen koko taloustilannetta.

Talouspaineet ja hallinnon riskit on tunnistettava

Työllisyysalueen perustamiseen liittyy merkittäviä taloudellisia riskejä. Kunnat vastaavat palveluista aikana, jolloin julkinen talous on tiukilla ja työttömyys voi vaihdella nopeasti suhdanteiden mukaan. Jos rahoitus ei vastaa tehtävien laajuutta, vaarana ovat henkilöstön vähentäminen, palvelupisteiden sulkeminen ja ennaltaehkäisevän työn karsiminen. Lyhytnäköinen säästäminen voi kasvattaa kustannuksia myöhemmin.

Hallinnollinen muutos voi myös hajottaa palveluketjuja. Valtion, kuntien, hyvinvointialueen, Kelan, oppilaitosten ja järjestöjen yhteistyö ei synny pelkällä sopimuksella. Tarvitaan yhteisiä toimintamalleja, toimivia tietojärjestelmiä ja nimettyjä työntekijöitä, jotka vastaavat asiakkaan tilanteen etenemisestä. Tietosuojaa on kunnioitettava, mutta sen varjolla ei saa hyväksyä tiedonkulkua, joka estää avun saamisen.

Henkilöstön osaamisesta on pidettävä kiinni. Työvoimapalvelujen ammattilaiset tarvitsevat aikaa asiakkaiden kohtaamiseen, mahdollisuuden käyttää harkintaa ja riittävän tuen uuden organisaation rakentamiseen. Jos työ muuttuu pelkäksi suoritteiden kirjaamiseksi, luottamus heikkenee sekä työntekijöiden että asiakkaiden keskuudessa. Laadukas palvelu edellyttää, että henkilöstöä kuullaan muutoksissa ja että työn kuormitusta seurataan.

Turun työllisyysalueen päätöksenteon on oltava avointa ja demokraattista. Asukkailla, järjestöillä, työntekijöillä ja yrityksillä tulee olla mahdollisuus kertoa kokemuksistaan ja vaikuttaa palvelujen kehittämiseen. Erityisesti niiden ihmisten ääni on tuotava esiin, jotka eivät tavallisesti osallistu kuulemistilaisuuksiin tai järjestötoimintaan. Osallisuus ei saa jäädä muodolliseksi lausuntokierrokseksi.

Työllisyysalueen onnistumista voidaan arvioida muutaman vuoden kuluttua sen perusteella, ovatko palvelut aidosti helpommin saavutettavia, vähenevätkö pitkäaikaistyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen sekä paraneeko työn ja tekijän kohtaaminen. Samalla on seurattava, kasvavatko kuntien väliset erot ja kasaantuvatko vaikeimmin työllistyvät ihmiset palvelujen ulkopuolelle. Luotettava arviointi antaa päättäjille mahdollisuuden korjata suuntaa ajoissa.

Turun sosialidemokraattien tavoitteena on työllisyyspolitiikka, jossa työn arvostus, yhdenvertaisuus ja arjen turvallisuus kulkevat yhdessä. Työllisyysalue ei ole vain uusi hallinnollinen nimi, vaan päätös siitä, millaista yhteiskuntaa Varsinais-Suomessa rakennetaan. Onnistuminen edellyttää investointeja ihmisiin, toimivia julkisia palveluja ja yhteistyötä, joka ylittää kuntarajat.

Tule mukaan keskusteluun ja vaikuttamaan Turun työllisyyspolitiikan suuntaan. Jäsenenä tai toimintaan osallistuvana voit tuoda esiin oman alueesi tarpeita, tukea oikeudenmukaisia ratkaisuja ja rakentaa kaupunkia, jossa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen, työhön ja turvalliseen arkeen.