Mari-Elina Koivusalo: Suomen seuraavan sadan vuoden menestystarina

Mari-Elina Koivusalo
Mari-Elina Koivusalo

Hyvät itsenäisyyden juhlijat,

henkilökunta, opettajat ja opiskelijat. Seuraavan vuosisatamme menestyksen rakentajat.

Sata vuotta sitten Suomi oli muutoksen kourissa. Vaikka pieni syrjäinen Suomi oli maatalousvaltainen kansakunta Euroopan perukoilla Venäjän helmassa, hallitsi maatamme kuitenkin muutos ja kehitys. Teollinen vallankumous kävi kiihkeänä, kaupungistuminen oli nopeutunut.  Maailma alkoi avautua.

Muutos on pysyvää ja kenties aina kiihtyvää. Näin olemme itsekin ympäröivää maailmaa oppineet tulkitsemaan: muutos näkyy ympärillämme, mutta sen suuruus ymmärretään ehkä vasta vuosisadan kuluttua.

Sama muutos kuin sata vuotta sitten on tässä ja nyt. Digitaalinen vallankumous, globalisaation syveneminen ja kaupungistumisen kiihtyminen ovat ympärillämme, Suomen satavuotispäivänä. Mitä on seuraavat sata vuotta ja mistä uuden vuosisadan menestystarina Suomessa rakennetaan? Onko tulevat sata vuotta kaukaisia ja onko meillä roolia niissä? Kyllä on. Te, hyvät opiskelijat, teette töitä kansakuntamme menestyksen puolesta vielä 2070-luvulla.

Haluan puhua teille tänään muutoksesta ja tulevaisuudesta. Työelämän muutoksesta, maailman muutoksesta. Ja meidän roolistamme siinä.

**

Suomi on eittämättä menestystarina. Niin talouden, demokratian, kuin sivistyksenkin osalta. Kaikki kolme kytkeytyvät toisiinsa eikä varsinkaan taloudellista menestystarinaa olisi kirjoitettu ilman kahta muuta. Erityisesti menestys on tehty sivistyksellä, osaamisella. Suomi on noussut maailman maiden eturiviin osaamisella. Seuraavaksi meidän on varmistettava, että Suomi pysyy eturivissä myös globalisaation ja digitalisaation ottaessa yhä suurempaa jalansijaa maailmassa. Siten, että jokainen meistä on menestystä tekemässä. Osaamisella, osallisuudella, demokratialla. Ottamalla kaikki mukaan, sillä Suomi on yhä pieni maa, jonka voimavara on ihmiset ja heidän osaamispotentiaalinsa. Tuota potentiaalia ei saa kenenkään kohdalla jättää jalostamatta mahdollisuuksiensa mittaiseksi.

**

Viime vuodet on Suomessa viljelty sanaa ”kustannuskilpailukyky”. On sanottu, ettei tuottavuus ole niin korkealla, että jokaiselle kannattaisi maksaa työstä säällistä palkkaa. On sanottu, että Suomi häviää globaaleilla maailmanmarkkinoilla liian korkeiden palkkojen vuoksi.

Samaan aikaan Varsinais-Suomessa kannattaa tehdä Uudenkaupungin autotehtaalla Mersuja ja Meyerin telakalla Turussa jättiläisristeilijöitä. Alihankintaketjussa näiden ympärillä työpaikan löytää tulevina vuosina yli 20 000 uutta tekijää. Lääketeollisuus kukoistaa, kaivosteollisuus halusi jatkaa Turussa ja esimerkiksi Rolls Royce perusti kaupunkiin uuden tutkimuskeskuksensa.

Tuskin kuitenkaan siksi että pienen ja syrjäisen Suomen lounaisrannikolla tämä kaikki olisi erityisen halpaa edullisten palkkakustannusten vuoksi. Ei, vaan siksi että meillä on sellaista osaamista ja osaamisen tasoa kaikissa työn vaiheissa missä kukaan muu ei pärjää kilpailussa.

Lisäksi on rohkeasti luotava koko ajan uutta.

Kaikkien tuntemaan Nokian nousuun kulminoitui suomalainen osaaminen sekä kyky tehdä aivan uudenlaisia innovaatioita, näyttää suuntaa johon koko muu maailma seurasi. Olimme askeleen edellä niin ideassa kuin osaamisessa sen toteuttamiseksi. Nokian tuhoon perustui sama myös kääntäen: muualla opittiin tekemään asiat yhtä hyvin ja meillä astui esiin innovaatio-laiskuus. Tuottavuuden kasvun myötä syntyneille rahakasoille oli mukava jäädä makoilemaan vaikka tuotot tulisi aina investoida jo seuraavan vuosikymmenen innovaatioiden kehittämiseen.  Suomessa tyydyttiin pysymään paikoillaan ja muut menivät ohi. Kun muu maailma muuttuu myös, ei Suomikaan voi jäädä paikalleen.

Paikoillemme emme voi jäädä nytkään, kun Lounais-Suomessakin porskutamme positiivisen rakennemuutoksen aallon harjalla. Miten muokkaamme siitä pitkän aikavälin kestävää kasvua, pysyvän olotilan, jolla luomme jatkuvasti uutta, opimme jatkuvasti uutta? Ei pidä jäädä hurraamaan sille miksi menestymme nyt, vaan pohtia jo nyt keinot millä menestymme 2040- 50- ja 60-luvuilla.

**

Työn muutumisesta on puhuttu pitkään ja teknologian nopean kehityksen kuten digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn vaikutuksesta siihen. Keskustelu aiheesta kuulostaa usein pelottavalta: viekö robotit tulevaisuudessa työpaikat? Ja jos ei ole työtä tai veronmaksua, miten huolehdimme tulevaisuudessa hyvinvointiyhteiskunnastamme, jonka juuri olemme sadassa vuodessa vaivalla rakentaneet?

Kuitenkin, Suomikin on digitalisoitunut ja robotisoitunut jo pitkään. Kun 1900-luvun alussa oli suo, kuokka ja Jussi, on 2020-luvulle tultaessa Jussi vaihtanut kuokan moneen kertaan aina vain tehokkaampaan koneeseen ja kouluttanut itsensä ohjaamaan sitä tai jopa suunnittelemaan koko koneen. Suomessa hänelle on siihen annettu mahdollisuudet ja osaaminen. Tähän on pyrittävä tulevaisuudessakin. Suomi pärjää, kunhan emme kiellä maailman muutosta vaan olemme tekemässä sitä: suunnittelemassa robotteja, valmistamassa vaikkapa autoja yhdessä niiden kanssa tai ohjaamassa robotteja. Uudet teknologiat tuovat tulleessaan myös uutta työtä kuten on nähty esimerkiksi Uudessakaupungissa.

Globaaleilla, avoimilla markkinoilla ja työn muuttuessa Suomi ei voi kilpailla halpatyömaana, ei luonnonvaroilla. Meidän kilpailukykymme tehdään maailman korkeimmalla osaamisella.

**

Kuulemme siis usein kaikuja siitä, ettei meistä jokaisen tuottavuus yhteiskunnalle ole niin korkea, että työpanoksesta kannattaisi maksaa säällistä palkkaa. Palkkaa, jolla työpanoksensa tarjoava tulisi aidosti elämässä toimeen ja tuntisi olevansa osa yhteiskuntaa yhdessä muiden kanssa. Samaan aikaan rikkain prosentti maailmassa omistaa enemmän kuin loput 99 yhteensä. Kahdeksan ihmistä omistaa enemmän kuin maapallon köyhempi puolikas yhteensä.

Tässä tullaan seuraavien kysymysten ääreen, jotka tuleva vuosisata ratkaiskoot; mistä ratkaisu tulonjaon tasapainottamiseen tai hyvinvointiyhteiskuntamme säilymiseen. Ongelmat eivät tule robottien myötä eikä ratkea robottiveroilla, vaan ne ovat jo täällä, veroparatiiseissa, kasaantuneina rahavuorina. Digitalisaation ja robotisaation myötä tapahtuva tuottavuuden kasvu on saatava jaettua tasaisemmin maailmassa. Esimerkiksi siksi, ettei Suomessa tarvitse kenenkään vedota ”pakkoon” miljardin koulutusleikkausten edessä. Tuottavuuden kasvusta saatu pääoma on investoitava tulevaisuuden osaamispääoman kasvattamiseen. Investoitava siten, että palkkojen polkemisen sijaan kaikille annetaan osaamistaso joka kasvattaa tuottavuutta ja riittää kunnolliseen palkanmaksuun.

**

Suomessa tulisi nostaa koulutuspolitiikka nyt talouspoliittisen keskustelun keskiöön. Emme tarvitse muuta kilpailukykyloikkaa kuin todellisen, tulevaisuuteen tähyävän osaamisloikan. Sen lisäksi tarvitsemme yksilön työuran mittaisen osaamisloikkien sarjan. Suomi ei voi ajatella menestyvänsä, jos se ei anna teille – tai meille –  mahdollisuutta elämänmittaiseen osaamisen päivittämiseen muuttuvan työelämän tarpeisiin.

Suomen kaltainen maa ei tule – eikä sen koskaan pidäkään tulla – kilpailemaan halpatyövoimalla. Satavuotiaassa Suomessa jokaiselle ihmiselle on annettava niin korkean osaamisen taso kuin mihin hän yksilönä haluaa päästä. Suomi on menestynyt satavuotisen itsenäisyytensä ja tulee jatkossakin menestymään – osaamisella. Ollaan maailman parhaita, vähempään meidän ei pidä tyytyä eikä asettaa rimaa matalammalle.

Haluan toivottaa kaikille hyvää satavuotis-itsenäisyyspäivää ja loisteliasta tulevaisuutta!

Turun Kasvatus- ja opetuslautakunnan varapj, kaupunginvaltuutettu Mari-Elina Koivusalo piti tämän puheen Turun Ammatti-instituutin itsenäisyysjuhlassa 5.12.2017

 

Leave a Comment

Your email address will not be published.

*