Mari-Elina Koivusalo: Sote-uudistus kelpaisi sote-uudistuksena

Mari-Elina Koivusalo

Hallituksen kaavailema sote- ja maakuntauudistus natisee liitoksistaan. Arvioiden mukaan hallituksen esitykset eivät läpäise perustuslakivaliokunnan seulaa. On sinänsä surullista, että uudistuksen kaatuminen jälleen tarkoittaisi että vuoden 2011 jälkeen reformia ovat yrittäneet kaikki eduskuntapuolueet, eikä mikään niistä ole siinä onnistunut. Politiikan uskottavuuden kannalta on turmiollista, ettei luvattua uudistusta saada tehtyä. Semminkin, kun sitä todella tarvittaisiin kansalaisten yhdenvertaisten ja toimivien palvelujen turvaamiseksi.

Viime hallitus ryhtyi tekemään sote-uudistusta väärällä kulmalla, eli ei itse asia – siis palvelut – edellä. Tuolloin tehtiin jumppaliikkeitä kuntauudistuksen kanssa, jonka osaltaan piti rakentaa perusta sote-palveluille. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, ja pikapikaa hiotut uudet mallit eivät sitten enää sopineet perustuslain kanssa yksiin.
Nykyinen hallitus olisi voinut jatkaa uudistusta sen pohjalta mitä viime kaudella parlamentaarisesti oli sovittu, mutta sekä keskusta että kokoomus huomasivat aikansa koittaneen vuosisadan koplauksen suorittamiselle. Keskusta saisi maakuntauudistuksen, kokoomus täydellisen markkinaehtoistamisen sote-palveluihin. Ja taas mennään väärät asiat edellä: maakuntamallia yritetään ajaa kuin käärmettä pyssyyn sote-uudistuksen varjolla, ja itse sote-puolessakin on valinnanvapaussäädön myötä ongelmansa.
Miksi nyt ei voitaisi palata alkuperäiseen tavoitteeseen? Tehdään sote-uudistus. Siirretään sote-palvelut isommille hartioille, on se hartia sitten nimeltään maakunta tai vaikka aluekunta. Olkoon vaikka sote-kunta. Niitä ei Suomessa tarvitsisi olla kauhean montaa. Valitaan vaaleilla sote-kunnalle päättäjät päättämään alueen asukkaiden sote-palveluista. Ei pakoteta kuntia yhtiöittämään palvelujaan vaan otetaan ne sote-kunnan järjestämien palvelujen tuottajaksi. Pidetään palvelut pääosin julkisina, ja pidetään mukana myös yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat kuten nytkin, palvelusetelijärjestelmän avulla. Sote-kunnalla voisi olla myös verotusoikeus, jotta aidosti valta, vastuu ja rahoitus olisi samalla taholla ilman valtion talutusnuoraa. Tässäkin mallissa on se ongelma, että myös ne kaupungit joiden resurssit riittävät sote-palvelujen järjestämiseen, joutuvat luovuttamaan vallan ja puolet budjetistaan sote-kunnalle. Mutta toki voisivat edelleen säilyä palvelujen tuottajana.
Kokoomuksen esittämän valinnanvapausmallin ongelmia tuskin huomaisi suhteellisen hyvinvoiva, keskiluokkainen, suurehkon kaupungin asukas. Päinvastoin, hänen palvelunsa saattaisi aidosti parantua kun sekä Mehiläinen, Terveystalo sekä maakunnan sote-keskus haluaisi hänet asiakkaakseen. Mutta miten kävisi niiden joilla on ongelmia ja sairauksia siinä määrin, ettei asiakkaana ole enää haluttu? Miten käy niille syrjemmässä asuvien joiden kotikulmille valinnanvapaus ei ylety kun ei ole mistä valita? Oman ongelmansa toisi myös arviot laajan valinnanvapauden kustannuksista. Kolmen miljardin säästötavoite tarkoittaisi pikemminkin saman suuruisia lisämenoja. Mistä katettaisiin lisäkustannukset? Asiakasmaksujen nostollako? Oma lukunsa tietysti on järjestelmän muutoksesta suuresti hyötyvät terveysyritykset, jotka tunnetusti usein suunnittelevat veronsa tehokkaasti muualle kuin Suomeen maksettaviksi.
Suuren kaupungin näkökulmasta isoimman uhan nyt esitetyssä uudistuksessa aiheuttaakin maakuntauudistus. Kaupungistuminen on maailman megatrendi, jota ei voi eikä tarvitse yrittää jarruttaa. Kaupungit vetävät kasvuun mukaan maakunnat ja valtiot. Kaupungeissa luodaan uutta ja tuotetaan lisäarvoa yhteiskuntaan kiihtyvällä tahdilla. Siksi niiden pitää myös saada olla ohjastamassa tätä kasvua hyväksi katsomallaan tavalla. Maakuntauudistuksessa nykyiset TE- ja yrityspalvelut yhdistetään kasvupalveluiksi ja tuotanto avataan kilpailulle. Maakunnat vastaavat jatkossa myös aluekehittämisestä. Esimerkiksi siis Turun, Tampereen ja Helsingin kaltaiset kasvuhakuiset kaupungit luovuttavat kaikki kasvun luomiseen loihtimansa työkalut maakunnille ja niiden päätöksentekokoneistolle. Siinä missä suomalaiskaupungit ovat verkostoituneita, innovatiivisia, dynaamisia ja omaavat monia hyviä ja ketteriä toimintatapoja, on maakuntahallinnolta ja -päätöksenteolta vaikea odottaa tässä suhteessa juuri mitään.
Yhteenvetona siis: tehdään sote-uudistus hallitulla valinnanvapaudella ja unohdetaan kaikki muu siitä ympäriltä.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja Turun SDP:n varapuheenjohtaja

 

Leave a Comment

Your email address will not be published.

*